Gretzky hyvästeli fanejaan pitkään Madison Square Gardenissa

Wayne Gretzky pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 18-vuotiaana nuorukaisena 10. lokakuuta 1979 ja viimeisen 18. huhtikuuta 1999, joten hänen legendaarisen NHL-uransa päättymisestä tulee nyt kuluneeksi 25 vuotta. Tarkastelemme ”The Great Onen” uraa eri näkökulmista lokakuusta huhtikuun 18. päivään saakka.

Sunnuntai-iltapäivä New Yorkin Manhattanilla. Ihmiset ovat tukkineet kaikki Madison Square Gardenia ympäröivät jalkakäytävät, ja onnekkaat lipunhaltijat jonottavat sisäänpääsyä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Kuuluisassa urheilupyhätössä on odotettavissa jotain elämää suurempaa. Tai ainakin jääkiekkohistorian toistaiseksi merkittävin ja mieliinpainuvin hetki.

Pittsburgh Penguins on saapunut New York Rangersin vieraaksi. Halli on yhtä huutomyrskyä ottelua edeltävistä juhlallisuuksista lähtien, saati sitten kun Wayne Gretzky syöttää puolustaja Brian Leetchin ylivoimalla tekemän maalin. Maali kantaa Rangersin jatkoajalle asti, mutta Penguins voittaa lopulta lukemin 2–1.

Ja sitten se on siinä. 38-vuotiaan Gretzkyn legendaarinen NHL-ura on ohi. Katsojat nousevat seisomaan, taputtavat käsiään ja huutavat, jokainen sielunsa syövereistä saakka. Penguinsin pelaajat tulevat kaikki yksitellen hyvästelemään Gretzkyn, sillä jokainen vastapuolen pelaajakin ymmärtää, että nyt on meneillään jotain unohtumatonta.

Viimeisenä Gretzkyn luokse luistelee jatkoajalla voittomaalin tehnyt Jaromir Jagr. Hän halaa Gretzkyä pitkään ja kuiskaa jotain, mikä ei kuulu muiden korville. Siinä hetkessä Gretzky luovuttaa Jagrille asemansa liigan johtavana pelaajana.

Gretzky kiertää kaukaloa, vilkuttaa yleisölle. Kansa vastaa ”Gretzky, Gretzky, Gretzky!” Hallissa kaikuu musiikki, muun muassa Tina Turnerin ”Simply the Best”. Rangersista otetaan joukkuekuva kentällä, Gretzky kiertää vielä kerran kaukalon, toisen kerran joukkueen kanssa, poistuu sitten perheensä kanssa jäältä ja pakenee pukukoppiin. Hän istuu siellä hetken yksin ja näyttää ihmettelevän, mitä äsken oikein tapahtui. Hän riisuu luistimet ja ripustaa ne naulaan.

Brodeur kannatti ainoan kerran elämässään Rangersia

Muistoihin piirtyneessä ottelussa olivat paikalla sukulaiset, ystävät, kylänmiehet ja ainakin yksi Rangersin arkkivihollinen – Martin Brodeur. NHL.com tapasi useita tuona iltana Madison Square Gardenissa olleita henkilöitä. Luonnollisesti myös Jagrin, joka muistelee, ettei ensin ajatellut ottelua Wayne Gretzkyn jäähyväisinä vaan Penguinsin viimeisenä runkosarjaotteluna ja valmistautumisena pudotuspeleihin. Ammattilaisena hän tunsi vastuunsa seuraa sekä sen omistajia kohtaan ja laittoi kaikki muut tunteet syrjään. Hän vain jahtasi voittoa.

– En keskittynyt siihen, että kohtaan pian kaikkien aikojen parhaan pelaajan, jolla on eniten pisteitä ja monia muita ennätyksiä. Ja pian on jäähyväisten aika. Pikkuhiljaa tajuntaan kuitenkin hiipi ajatus, millaisesta ottelusta on kyse.

Jagr muistaa ottelusta, että se oli rehti ja siisti, vaikkakin kovatempoinen. Kumpikin joukkue oli erittäin sitoutunut.

– Myös Waynen hyvästit jäivät mieleen. Hän tuli kolme tai neljä kertaa takaisin Madison Square Gardenin jäälle. Ihmiset eivät vain halunneet päästää häntä menemään. Hän kiersi kaukaloa puolen tunnin ajan.

Katsomossa tosiaan oli tuona iltana myös New Jersey Devilsin maalivahtilegenda Martin Brodeur.

– Onhan se vähän outoa NHL-pelaajana mennä katsomaan jonkun muun pelaavan, mutta se oli historiallinen hetki. Ottelu pelattiin lähes kotikulmilla, eikä meillä ollut peliä sinä päivänä. Eräs ystäväni kutsui minut aitioonsa.

Brodeur naurahtaa seuranneensa aivan haltioituneena ensin ottelua ja sitten hetkeä, kun Gretzky heilautti kättään viimeisen kerran yleisölle.

– Sitä tunnemyrskyä ei pysty tajuamaan, jos ei ollut paikalla. Kuinka paljon viimeinen kerta kaukalossa pelaajana merkitsi hänelle. Se on luultavasti ainoa kerta koskaan, kun olen kannattanut Rangersia, sillä halusin hänen päättävän uransa voittoon.

Penguins kutsuttiin Gretzkyn juhliin World Trade Centeriin

Gretzkyn viimeinen ottelu näyttää numeroilla kerrottuna tältä: yksi syöttöpiste, kaksi maalia kohti ammuttua laukausta, 10/14 voitettua aloitusta (71,4 %), jääaikaa 22.30 minuuttia ja ylivoimalla peliaikaa 2.39 minuuttia.

Penguinsin maalia vartioi Tom Barrasso, joka sanoo suoraan, ettei todellakaan halunnut olla maalivahti, joka muistettaisiin vain siitä, että Gretzky teki viimeisen NHL-maalinsa hänen vartiovuorollaan. Eikä tehnyt.

– En muista itse ottelusta paljoakaan, mutta sen jälkeiset tapahtumat kyllä.

Siihen aikaan Penguins käytti New Yorkiin lentäessään New Jerseyn puolella olevaa pientä Teterboron lentokenttää. Seuran koneessa oli kuitenkin jokin vika, eikä joukkue pystynyt jatkamaan matkaansa ottelun jälkeen. Sen sijaan Rangers kutsui heidät World Trade Centerin pohjoistornin 106. ja 107. kerroksessa sijainneeseen ravintolakompleksiin. Rangers oli järjestänyt siellä juhlat Gretzkyn kunniaksi.

– Mario Lemieux oli tullut katsomaan ottelua. Hyvä ystäväni Ulf Samuelsson pelasi Rangersissa. Rick Tocchet oli katsomossa. Se oli vähän kuin eri aikakausien Penguins-joukkueiden luokkakokous. Oli hauskaa tavata kaikki ja olla osa jotain noin hienoa tilaisuutta. Joitakin asioita ei voi koskaan ottaa uusiksi, ja nuo juhlat on yksi niistä, Barrasso huokaa.

MacLean jäi Devilsissä keskelle Mikki Hiiri -kohua

Barrasso siis vältti mielestään kyseenalaisen kunnian eli Gretzkylle viimeisen maalin antaneen maalivahdin leiman. Nykyinen New York Islandersin apuvalmentaja John MacLean sen sijaan oli Gretzkyn ketjukaveri kaudella 1998-99 ja jäällä, kun ”The Great One” merkkautti NHL-uransa viimeisen tehopisteen. Gretzkyn toiseksi viimeinen NHL-piste oli puolestaan syöttö MacLeanin maaliin 12. huhtikuuta 1999.

Mutta miesten väliset tunteet eivät ehkä aina olleet kovin leppoisia, sillä MacLean edusti Devilsiä ottelussa, jossa Edmonton Oilersin supertähti Gretzky latoi ensimmäisen kerran NHL-urallaan kahdeksan tehopistettä yhtenä iltana ja kutsui vastustajaansa Mikki Hiiri -organisaatioksi. Oilers voitti 19. marraskuuta 1983 vierasottelunsa tylysti 13–4, ja Jari Kurri iski viisi maalia.

Gretzky pyysi myöhemmin sanojaan julkisesti anteeksi, mutta tarina jäi elämään. Eniten ehkä siitä syystä, että se oli ainoa sammakko, jonka aina tyylikäs ja kohtelias Gretzky koskaan päästi suustaan.

MacLean painottaa, että pitää muistaa 1980-luvun alun Oilersin olleen ilmiömäinen joukkue, jota siivitti maailman paras pelaaja.

– Kerrankin menimme Edmontoniin ja koko paikka rytisi. Isoin juttu oli katsella Oilersin aamujäitä. Kaverit kiitivät ilman kypäriä ympäri kaukaloa tyyliin sata mailia tunnissa. Se pisti miettimään, että ollaanko me edes saman liigan pelaajia. Luonnollisestikaan emme olleet siihen aikaan – se tuli kyllä selväksi.

MacLean kuvailee sen ajan Devilsin olleen sekoitus nuoria ja vanhoja pelaajia.

– Oilers käytti tilannetta hyväkseen vauhtiin päästyään. Meillä oli alla viisi peräkkäistä tappiota, ja kun he pääsivät vauhtiin, tilanne kääntyi todella huonoksi meidän kannaltamme, hän kommentoi marraskuun 1983 murskatappiota.

MacLeanilla ehti 15 kauden aikana olla monia ketjukavereita, mutta yksi heistä on ylitse muiden: Gretzky.

– Kunpa olisin saanut pelata hänen kanssaan, kun olin 25-vuotias. Mutta vuosi New Yorkissa oli hauska. Gretzkyn kanssa oli helppo pelata. Hän oli yksi meistä, tavallinen kaveri ja otti aina kaikki huomioon. Vieläkin joskus ihmettelen, kuinka mahtavaa oli pelata hänen kanssaan.

MacLean paljastaa virnistäen syyn Gretzkyn eläköitymiselle.

– Minun takiani Gretzky joutui jäämään eläkkeelle, koska olin hitaampi kuin yksikään oikea laita, jonka kanssa hän oli siihen asti pelannut. Tein melkein 30 maalia sillä kaudella, mutta useimmat tekivät 50 hänen rinnallaan.

Gretzky on sittemmin ilmaissut näkemyksensä MacLeanin maalintekotaidosta vitsaillessaan, että tämä olisi toki saavuttanut 30 maalin rajan, jos vain olisi onnistunut tuikkaamaan maaliin ne viisi kiekkoa, jotka hän syötti maalin eteen suoraan lapaan.

Wayne Gretzky oli joukkueessa aina ”yksi meistä”

Mutta hienoinkin ura päättyy aikanaan. Gretzky käytti viimeisessä ottelussaan eri mailaa joka vaihdossa ja kirjoitti nimensä jokaiseen mailaan, jotka sitten jaettiin hänen pelikavereilleen.
Upea pelaaja ja upea ihminen, kuten MacLean kokemuksensa perusteella toteaa.

– Wayne sanoi aina, että hän on jääkiekolle kiitollisuudenvelassa kaikesta, ja me kaikki olemme samassa veneessä. Hän oli pelaajana aivan omaa luokkaansa, mutta rakkaus jääkiekkoon tarttui hänestä meihin kaikkiin muihinkin. Hän on edelleen se sama tavallinen kaveri. Yksi meistä.